Tuesday, August 17, 2010

Non sequitur, eli argumentit jumalan olemassaolon puolesta

Palaan vielä William Lane Craigin maailmaan, jossa jumala on olemassa ja kristillinen teismi on tosi filosofia. Olen viime aikoina suurkuluttanut Craigin väittelyiden mp3-taltiointeja - erityisesti Craigin ja Christopher Hitchensin väittelyä jumalan olemassaolosta. Olen Hitchensin poliittisen rohkeuden sekä selkärangan ihailija ja monissa asioissa hänen kanssaan samoilla linjoilla. Hitchens on kuitenkin journalisti ja kirjailija - ei akateeminen filosofi - ja jää siksi formaalissa väittelyssä alakynteen Craigille, joka esittää teistiset kantansa näppärässä loogisessa paketissa.

Craig tarjoaa tässä väittelyssä jumalan olemassaolon puolesta viittä argumenttia, jotka käyn tässä läpi yksi kerrallaan. Olen kuullut Craigin puoltavan myös "ontologista" argumenttia (jumala on täydellinen, siispä jos jumala on olemassa jossakin maailmassa, hänen täytyy olla olemassa kaikkissa maailmoissa, siis myös meidän maailmassamme), mutta ilmeisesti tähän Hitchens-väittelyyn mennessä Craig on pudottanut sen repertuaaristaan. Käydään käsiksi Craigin argumentteihin:

1) Kosmologinen argumentti: kaikella, joka on tullut olevaksi on syy olemassaoloonsa. Koska universumi tuli olevaksi alkuräjähdyksessä, universumin olemassaoloon on syy ajan ja paikan ulkopuolella. Ainoat ajan ja paikan ulkopuolella olevat oliot ovat abstraktit käsitteet ja persoonalliset mielet. Siispä on olemassa ajaton, paikaton, persoonallinen mieli.

Voi olla, että universumille on ajaton ja paikaton syy - voi olla ettei ole. Mikäli universumilla on jokin tällainen syy, tulee seuraavaksi kysyä mikä on tämän syyn syy. Sitten ollaankin jo loputtomassa syiden regressiossa. Mikäli tämä syy taas on aina ollut olemassa tai tullut olevaksi itsessään, miksei yhtälailla universumi voisi olla ikuinen tai syntynyt "itsestään"? Craigin mukaan ikuisessa universumissa olisi loputon määrä tapahtumia, mikä on hänen mukaansa mahdottomuus, mutta mielestäni se ei ajatuksena ole sen hämmentävämpi kuin ajaton ja paikaton luojaolio, joka lykkäsi universumin käyntiin, mutta jota kukaan ei ole luonut.

Tämän alkusyyn persoonallinen luonne taas on teoreettisen filosofian sanapeliä pahimmillaan. Meillä ei ole mitään kosketusta ajan ja paikan ulkopuolella oleviin olioihin, emmekä tiedä millaisia ne ovat, mikäli niitä edes on olemassa. Voidaan toki postuloida tuollainen olio olemassaolevaksi, mutta mitään kattavaa näyttöä sen olemassaolon puolesta ei ole, emmekä todellakaan tiedä minkälainen otus olisi kyseessä. Craig tuntuu kannattavan karteesiselta haiskahtavaa mielen ja ruumiin erottelua. Muuten hän ei varmaankaan väittäisi persoonallisia mieliä ajasta ja paikasta riippumattomiksi. Länsimaisen tiedekäsityksen mukaan mieli on kuitenkin aivosolujen sähköistä yhteispeliä, eikä millään lailla ajan ja paikan ulkopuolista. Mieli tarvitsee fyysisen perustan ja Craigin oletus, että alkusyy on persoonallinen mieli on täysin katteeton.

2) Kosmologinen argumentti, eli "hienosäätöargumentti": monet luonnonlakien vakiot ovat juuri sen suuruisia, että että elämä on mahdollista universumissamme. Tämä voi johtua kolmesta asiasta: fyysisestä välttämättömyydestä, sattumasta tai älykkäästä suunnittelusta. Koska luonnolakien vakiot ovat riippumattomia luonnonlaeista ja vakiot olisivat hyvin voineet olla toisensuuruiset, kyseessä ei voi olla fyysinen välttämättömyys. Sattuma on liian epätodennäköinen vaihtoehto, joten jäljelle jää suunnittelu. Siispä on olemassa suunnittelija.

En ole aivan varma mitä Craig tarkoittaa fyysisellä välttämättömyydellä, tai miten edellä olevasta seuraa, ettei "hienosäätö" olisi fyysinen välttämättömyys. Ilmeisesti universumimme ei ole fyysinen välttämättömyys, koska se olisi voinut olla toisenlainen. Mutta sinä, tämän tekstin lukija, olisit myös voinut olla toisenlainen ja siinä kuitenkin istut, yhtä olemassaolevana kuin universumimme, (todennäköisesti) täysin jumalattoman evoluution (ja siittiökilpailun) epätodennäköisenä tuotteena.

Riippumatta lätinöistä fyysisestä välttämättömyydestä en näe, miten "hienosäädetyistä" luonnonvakioista seuraa suunnittelija. Dawkins vetoaa hienosäätöargumenttia ruotiessaan "antrooppiseen" periaatteeseen: mikäli vakiot olisivat olleet toisenlaiset, emme olisi täällä väittelemässä niistä. Yhtälailla universumi saattaa itsestään järjestyä juuri tämänlaiseksi, samalla tavalla kuin universumi saattaa itsestään tulla olevaksi tai olla ikuinen. Kuka tietää? Craigilla on pokkaa väittää, että hienosäädön fyysinen välttämättömyys tai sattumalta tapahtuminen on fantastisen epätodennäköistä, mutta tarjota sitten oikeana hypoteesina ajatonta ja paikatonta suunnitelijaoliota. Kuinka todennäköistä on, että tuollainen olio sitten on olemassa? Lisäksi voidaan jälleen kysyä kuka suunnitteli tämän suunnittelijan ja päätyä loputtomaan suunnittelijoiden regressioon.

Yleisesti ottaen Craig astuu jatkuvasti samaan kuoppaan: hän hyppää luonnontieteiden ratkaisemattoman kysymyksen mystiikasta oletukseen, että on olemassa mahtava luojaolio, joka loi ja suunnitteli universumin. Non sequitur. Me emme (tai ainakaan minä en) tiedä mikä tarkalleen ottaen laukaisi alkuräjähdyksen tai miksi universumissamme vallitsevat tietyt kosmiset vakiot. Tämä tietämättömyys ei kuitenkaan ole vahvistavaa evidenssiä jumalan olemassaololle. Se on vain tietämättömyyttä, joka mahdollisesti hälvenee tulevaisuuden tieteen ja filosofian kehityksen myötä (muttei välttämättä).

3) Moraalinen argumentti: Vaikuttaa siltä, että on olemassa objektiivisia arvoja. Ilman jumalaa ne eivät voisi olla todella objektiivisia. Siis jumala on olemassa.

Tämä argumentti onkin köykäisempi pala kumottavaksi. Uskon kyllä, että on olemassa arvoja, joita voidaan nimittää objektiivisiksi. Jollekin ihmiselle on jossakin tilanteessa objektiivisesti arvokasta se, mikä lisää hänen onnellisuuttaan mahdollisimman paljon siten, että kaikkien muiden ihmisten onnellisuus on samoin mahdollisimman suuri. Sen sijaan subjektiivisesti hänelle voi olla tuossa tilanteessa arvokasta lähes mikä tahansa riippuen hänen kognitioistaan ja emootioistaan.

Arvojen objektiivisuus voidaan siis määritellä vaikka nojaamalla onnellisuuden käsitteeseen. Se voidaan määritellä myös muiden eettisten teorioiden kautta. Joku toinen voisi taas kieltää arvojen objektiivisuuden. Silloin Craigin argumentilta häviää pohja, sillä hän joutuu nyt todistamaan, että arvot ovat objektiivisia. Joka tapauksessa, siitä, että arvot ovat objektiivisia ei millään lailla seuraa, että jumala on olemassa. Onneksi, sillä jumalan Raamatussa sanelemat objektiiviset arvot ovat aika karua tekstiä.

4) Jeesuksen ylösnousemus on ihme ja siten todistus jumalan olemassaolosta

Tämän käsittelinkin jo aiemmassa merkinnässä - Uuden testamentin Jeesuksen elämää käsittelevä osuus on pronssikautinen, 35-65 vuotta tapahtumien jälkeen kirjoitettu juorukokoelma, jonka luotettavuus on hutera.

5) Välitön kokemus jumalasta: koska uskova "tietää" omasta kokemuksestaan, että jumala on olemassa, jumala on olemassa.

Craig sanoo itsekin, että tämä ei ole oikeastaan argumentti. Craig rinnastaa tiedon jumalan olemassaolosta tietoon menneen olemassaolosta. Menneen olemassaololle on kuitenkin hippasen enemmän näyttöä kuin jumalan olemassaololle. Jos naarmutan polveni tänään, se on muistuttamassa menneen olemassaolosta vielä huomenna. Jumalan olemassaololle ei ole muuta näyttöä kuin yllä olevat neljä "argumenttia", jotka (Jeesuksen ylösnousemusta lukuunottamatta) toimivat täsmälleen yhtä hyvin, vaikka niiden muotoilussa jumala korvattaisiin hammaskeijulla. Joka tapauksessa, välittömän kokemuksen argumentti kumotaan toteamalla: "mulla on välitön kokemus siitä, ettei mitään jumalaa ole olemassa". Moni ihminen "tietää" jumalan olevan olemassa samoin kuin moni ihminen "tietää" avaruusolioiden olevan olemassa. Siispä tätä argumenttia käyttävän uskovan on keksittävä perustelut sille, mikseivät sitten Allah, avaruusoliot tai joulupukki ole olemassa, sillä kaikkien olemassaolo on miljoonien ihmisten vankassa tiedossa.

Hitchens tekee kyllä erinomaista työtä uskonnon yhteiskunnallista rikosrekisteriä laatiessaan, muttei valitettavasti tunnu ymmärtävän Craigin väittelyssäkin alleviivaamaa deduktiivisen päättelyn perusasiaa: kumotakseen argumentin vastaväittäjän on osoitettava, että joko joku sen premisseistä on epätosi tai ettei johtopäätös seuraa premisseistä. On tavallaan sääli, ettei Bertrand Russell ole keskuudessamme väittelemässä Craigin kaltaisten käärmeoljykauppiaiden kanssa. Craig tarvitsisi vastaväittäjäkseen nimenomaan rautaisen loogikon ja suurin osa näkyvimmistä nykyateisteista on joko tiedemiehiä tai poliittisesti orientoituneita kadunmiehiä.

0 Comments:

Post a Comment

<< Home